Justuksesta:

Justuksen kans on treenattu kevään ajan hakua ja pidetty taukoa, ja trenattu ja ja ja.. Kannatti treenata, sillä toukokuun puolivälissä suoritettiin Pelastuskoiraliiton haun peruskokeen pimeäosuus hyväksytysti TSE:n kokeessa Tampereella. Nyt on siis peruskokeet kokonaisuudessaan suoritettu ja jatkamme harjoituksia kohti loppukokeita. Niiden aika lienee ensi vuoden syksyllä, mikäli treenit etenee suunnitellusti. Koiraa kehuttiin kokeessa, mutta emäntä sai kyllä melkoisesti rakentavaa palautetta. Tampereella oli upeat puitteet käydä kokeessa ja kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen, että olen niin paljon (4 kertaa) eri testaajien ja yhdistysten kokeissa käynyt. Kyllähän se niin on, että noissa hälytyshommissakin joutuu aina uusien tilanteiden ja ihmisten kanssa tekemisiin, joten jo koevaiheessa on hyvä laittaa itseään ja koiraansa testiin. Että ei ihan liian rentoa olisi kokeissa.

Olen onnellinen aina, kun Justuksen kanssa onnistun, sillä kivinen on tie ollut ja pääni puhki olen välillä saanut miettiä, jotta harjoitukset olisivat koiralle sopivia ja mahdollisuuksia onnistumisiin saataisiin mahdollisimman paljon. Hiljalleen alkaa Justuksen kanssa itsetunto-ongelmat ratketa ja siitä on alkanut kasvaa tasapainoinen ja rohkea poika. Hienoa.

Tämä treenikausi ollaan jälleen mukana Espy-pekon raunioryhmässä, jossa Petra ja Miisa saavat kivan haasteen Justuksen maalimiesmotivaation kasvattamisesta. Ja haasteethan ovat koirankoulutuksen suola, joten sitä vaan mun haavoille, eiku siis.. mielenkiinnolla seuraan tämän kauden tuloksia syksyä kohti mennessä. Mä uskon Justukseen, se on kelpo koira, mutta etenee vähän hitaammin, kuin moni muu lappalainen.

Hakua treenaillaan harvakseltaan, mutta säännöllisesti. Tokoa nyt vaan mielialatreeninä, sillä kokeisiin ei Justuksen kanssa enää mennä. Ainakaan pariin vuoteen.

 

Kielosta:

Kielon kanssa mennään edelleen samalla moodilla. Kielo on huippu harrastuskaveri, aina mukana ja iloinen. Sen kanssa käydään satunnaisesti raunioilla ja hakua treenataan sännöllisesti. Syksyllä yritetään hakeutua myös agi-ryhmään ihan vaan pomppimaan ja syöksyilemään ilman tavoitteita. Tokossa jatketaan Kallion Koirakerhon treeniryhmässä, sekä käydään satunnaisesti eri kouluttajien kursseilla imemässä oppia. Viimeisimpänä Paimensukuisen lapinkoiran seuran Riita Korrin kurssi nyt huhtikuussa, jossa oli todellinen ahaa-elämysten tunnelma. Upea kouluttaja kerta kaikkiaan. Kiitos Riitta. :)

Tärinöitä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti. Ne ovat vähentyneet pariin tärinään kuukaudessa ja niiden kesto on hyvin vaihteleva. Orientaatiossa ei edelleenkään ole muutoksia, ja kohtausten aikana temputtaminen ja toiminta onnistuu ihan mainiosti.

Toinen tutkimusrupeama tehtiin Viikissä Yliopistollisessa eläinsairaalassa Anna-Mariam Kivirannan vastaanotolla. Hermostohäiriön epäilyn vuoksi tehtiin neurologisia testejä, tasapainotestejä, aivohermotestaukset, syvätuntotestit, ranka tutkittiin ja lopuksi vielä otettiin 20minuutin aivosähkökäyrä. Hereillä tehdyissä testeissä kaikki oli täysin normaalia, minkä vuoksi valitettavasti hermopinteen tai sähköhäiriön mahdollisuus poissuljettiin. Lääkäri selitti hermostohäiriöiden logiikkaa minulle ja ymmärrän nyt paremmin afferenttejen ja efferenttejen hermoratojen "järjestyksiä", sekä yksittäisten löydösten merkitsemättömyyden kokonaisuudessa. Aivosähkökäyrän aikana havaittiin kaksi mahdollisesti normaalista poikkeavaa nousupiikkiä, mutta tästä ei valitettavasti voi vetää mitään johtopäätöksiä. Ja aivosähkökäyrän käyttö on myös ongelmallista, sillä ne pitäisi saada kiinni koiraan kohtauksen aikana, eikä sellainen ole tutkimuksessa käytettyjen neulojen (tarroja ei karvojen vuoksi voi koirilla käyttää) vuoksi mahdollista koirilla.

Tällä hetkellä on siis edelleen epäily juveniilista epilepsiasta (jota ei kuitenkaan voida mitenkään varmaksi todeta), joka oireilee ihmisillä vähän samalla tavalla, tai myös koiraroduissa ilmenevästä tuntemattomasta syystä johtuvasta levonaikaisesta tärinästä (resting myoclonus). Epilepsiageeniä ei toistaiseksi voida löytää, koska ne ovat rotukohtaisia, eikä porokoirilla geeniä ole vielä löydetty. Näytteitä siis tarvitaan paljon Lohen tutkimuksiin.

Minulla on kädessäni resepti epilepsialääkitykseen ja pitkittyneen kohtauksen hoitoon käytettyyn peräruiskeeseen. Kumpaakaan en ole vielä hakenut, sillä kasvattajan kanssa olimme samaa mieltä siitä, ettei lääkitystä näillä vähenemään päin menevillä kohtausmäärillä aloiteta. Sivuvaikutuksia on liikaa. Ymmärrän toki riskin pahempien kohtausten vaarasta, mutta sen riskin nyt otan. Lääkitystä harkitaan syksyllä uudelleen, kun käymme kontrollissa YES:lla ja tiedämme kohtausten määristä enemmän. Tässä vaiheessa pidän tarkkaa kirjaa niiden tuloista ja menoista kestoineen.

Kielon kohtalosta jalostuksellisessa mielessä on myös keskusteltu kasvattajan kanssa ja sen varmaan kaikki arvaavat. Jossain vaiheessa siis mahdollisesti sterilaatio astuu kuvaan. Hormoonien yhteyttä tärinöihin ei voida osoittaa, mutta kaikki kuormitus koiran elämästä lienee syytä poistaa, mikäli tärinäkohtaukset jatkuvat. Lisäksi on syytä muistaa, että neljän kuukauden juoksuväli kohtalaisine valeraskauksineen on raskasta nartulle. Jos siis jalostusmahdollisuus suljetaan pois, ei mielestäni ole tarpeen myöskään kohtupiuhoja pitää. Ja Justus saisi myös olla kotona aina, eikä ikävöisi aina Kieloa juoksuevakossaan. Mutta tämä on vahva ehkä vielä tässä vaiheessa. Kielolla on onneksi kivoja siskoja, mikäli se itse nyt jäisikin lapsettomaksi. Näin kivaa narttua on harmillista jättää käyttämättä, mutta tilanne on melko ymmärrettävä kasvattajan näkökulmasta. Ja harrastuspotentiaaliahan koko Lujahin ja Veikon pentueessa on, se on jo huomattu.

Surua ja iloa siis ollut, mutta tällaiset vastoinkäymiset pitävät nöyränä. Hetkeäkään en ole katunut sitä, että menin yksillä viiskymppisjuhlilla kyselemään Eevalta pentusuunnitelmista ja rääkäisin suustani, että josko hän mulle poronartun sijoittaisi. Kielo on ihana koira ja mulle aivan täydellinen, vaikka vähän simppelihän tuo päästään onkin, mutta vallan helppo kouluttaa juuri siksi. Ja mikäli meillä ukkokullan kanssa ikinä löytyy yhteisymmärrys kolmannen koiran hankintaan, niin tiedän kyllä mistä linjoista ne minulle parhaiten sopivat pennut putkahtavat. Joskin avoimin mielin olen, myös rotujen suhteen..

Blogi päivittyy taas, ehkä joskus, kun jaksan. Olen tässä hommassa tosi huono, mutta yritän parhaani. :)