Kuokkana Espyn treeneissä.

Viime perjantaina käytiin Justuksen kanssa kuokkimassa Espyn treeneissä. Oltiin sovittu ystävämme Petran kanssa, että mennään sen jälkeen lenkille ja ajattelin, että uudet ihmiset, maalimiehet ja ennen kaikkea ideat eivät koskaan ole pahitteeksi. Niinpä ajelimme melkein -20 asteen pakkasessa Kauklahteen jonkun koulun pihalle.

Käytin Justusta pienellä pissalenkillä juuri ennen omaa treenivuoroamme, mikä oli varmasti hyvä juttu. Taukoa edellisestä treeneissä käynnistä ei ollut kuin pari päivää, vaikka olen vannonut vähentäväni treenejä Justuksen motivaatio-ongelmien vuoksi. Motivaatio-ongelmia ei kuitenkaan liene aiheuttanut liian usein treenaaminen, vaan huonosti suunnitellut treenit, koiran saattaminen hankalaan tilanteeseen ja ennen kaikkea tilanteeseen, jossa se ei osaa toimia. Taas siis voin katsoa peiliin.

Nyt annoin piilojen suhteen muiden päättää asiat ja se oli varmasti hyvä juttu. Petran Lumo oli käynyt juuri ennen meitä työstämässä samat piilot, joten ne oli jo hyviksi testattu. Justus löysi ensimmäisen maalimiehen hyvin, eikä häiriintynyt kytkettynä (liinassa) etsimisestä yhtään. Koska piilolle piti kiertää aita ja vähän vielä hypätä toisen yli, oli Justus ensin vähän hämillään. Se kävi kaksi kertaa kääntymässä mun edessä ja vilkaisemassa taas maalimiestä metrin etäisyydeltä. Mä hoin siinä ääneen, että "tää on liian vaikee, tää on liian vaikee", mutta älysin odottaa. Ja onneks Petra oli vieressä, niin mä en alkanu säätään omiani. Niinpä Justus lopulta kävi oikeesti maalimiehen luona ja tuli ilmaisemaan. Eli ogelmana oli rohkeus mennä kunnolla maalimiehelle. Mielestäni on erittäin hyvä, että Justus käy melkein koskettamassa kuonolla maalimiestä (eikä kuitenkaan rähmi tai käyttäydy yhtään huonosti), koska sillä estetään se, että se alkaa ilmaista hajua. Tämä on iso ongelma monille kertoville koirille ja siksi annan mielelläni Justuksen käydä hipaisemassa maalimiestä.

Toisena maalimiehenä oli Petra. Lähdettiin etenemään ja tuuli ehti kääntyä matkalla. Tulimme siis kohti maalimiestä tuulen yläpuolelta. Justus vähän kieriskeli ja pomppi, mutta siinähän pomppii, jos vaan hommiakin tekee Heti, kun pääsimme maalimiehen ohi, tuli haju Justuksen nenään. Vitsi se koira oli riemuissaan, kun se tajusi, että tuolla se on. Petra oli tulosuuntaamme nähden aidan takana, joten koira todella joutui käyttämään nenäänsä. Loistava harjoitus siis. Itse en olisi osannut suunnitella samanlaista. Onneksi siis en itse sitä suunnitellutkaan. Ilmaisu täydellinen, käytös täydellista. Ihana koira.

 

Jälkitreeniä.

Sunnuntaina kävimme vielä yhden treenikaverin kanssa tekemässä Roihupellon teollisuusalueella jälkitreenin alkeita. Justus oli motivoitunut ja teki mukavasti hommia n. 10 m:n jäljellä. Se oli oikein hyvä aloitus ensimmäiseksi jäljeksi ikinä. Itselleni jälkikoulutus on vielä ihan uusi asia, joten en ala sen enempää sitä nyt analysoimaan, mutta koira tuntui tykkäävän ja jaksoi keskittyä.

Lopuksi vielä leikimme ja piilotimme esineitä tuoreiden puulaatikoiden sekaan erään firman pihalla. Tällä hajuhäiriöllä (tuore puu) pakotimme koirat tarkentamaan. Justus tykkäsi hommasta ja viimeisen esineen ilmaisikin ihan hyvin, vaikka en sitä ollut ollenkaan edes pyytänyt, enkä antanut etsintä-käskyä (eli ilmaisuketjun ensimmäistä osaa). Tarkoituksena olis siis antaa koiralle vain mahdollisuus löytää ja iloita siitä. Tämän harjoituksen jälkeen lenkeillä tekemämme esineilmaisut ovat kaikki sujuneet täysin itsenäisesti ja innolla, loistavan ilmaisun kera.

Kaikesta tästä siis voinen päätellä, että koiran motivaatio hommiin alkaa taas olla kohdillaan. Eikä se varmaan ole edes ollut kadoksissa, mutta minä omalla mielialallani saan ailahtelut aikaan.

Ihana Justus, elämäni koira, edelleen.

Kerrottakoon tässä lopuksi, että Justukselle odotetaan koirakaveria tämän kevään aikana. Valintani on rodun suhteen osunut porokoiraan ja nyt vain kärsimättömänä odotan, että millainen narttu sieltä ollenkaan tulee. Muutamia vaihtoehtoja on nyt mietiskelty kasvattajien kanssa ja aika näyttää, että kuka saa pirttiksen roolin Justuksen elämässä.