Nyt se päivä koitti. Justus tajusi viimeinkin olevansa mies. Ja lenkkeily on aikamoista juuri nyt. Joko märaahaan sitä perässäni, tai se raahaa mua seuraavalle nartun merkille.

Kyllä. Kevättä ilmassa.

Mä olen hakannut myös päätäni seinään treenien suhteen, mutta eilen Justus taas osoitti olevansa aika haka. Tehtiin helppoja ilmaisuja kaksi toistoa, mutta tallotulla taajama-alueella ja jo käytetyllä alueella, sekä koirapuiston (joka oli koiritettu sillä hetkellä) vieressä. Ei siis mikään helpoin alue juuri miehuutensa löytäneelle pojalle. Tuuli oli selkeä ja sekös innosti pikkumiestä. Maalimiehet löytyivät helposti ja ilmaisut täydellisiä ilman mitään apuja tai vihjeitä. Lienee parasta alkaa nyt vaan luottaa koiran osaamiseen. Ja edelleen se maalimieskäytös on hyvää. On tuossa asioiden hinkkaamisessa toki se hyvä puoli, että ei tarvitse lähteä korjailemaan ketjun osia, mutta enemmän me ollaankin painittu sen nopeuden ja motivaation kanssa. Oli miten oli, eilen Justus oli loistava ja Sheba-kissanruokansa ansainnut, sekä riehunnan hangessa possun ja emännän kanssa.

Justus on päässyt myös uimaharrastuksen pariin innoissaan mukaan. Käytiin nimittäin koirakylpylässä ja vastoin odotuksiani, Justus tykästyi hommaan todella. Aluksi sitä toki hirvitti, mutta uimavuoron lopuksi se meni pelkällä käsiohjauksella altaaseen. Hieno mies.

 

 

 

Tänään on synttäreiden kunniaksi taas tottistreenit. Ei olla muutamaan viikkoon käyty, joten mielenkiinnolla odotan, että miten meillä menee. Siitä taas myöhemmin.

Vielä kerran: Onnea Eidalun Tapaluokka-pennut, 3v. Ja kiitos Anulle, että mahdollisti sen, että sain tuon ihanaisen koiran omakseni ja toivottavasti saan vielä monta vuotta sen kanssa viettää.