Rakennuksilla

 

Viikko sitten sunnuntaina käytiin Vanhalla kelloseppäkoululla treenaamassa rakennusetsintää. Edellisen kerran oltiin Turussa itsenäisyyspäivän vastaisena yönä rakennuksissa, eikä treeniä muutenkaan ole rakennuksissa paljoa tehty. Vähän siis jännitti.

 

Sisätiloissa Justus liikkuu sopivalla järjenmäärällä, jotta tarkentaminen ei unohdu. Löydöt sujuivat kohtalaisesti, mutta liukkaalla lattialla Justus ei niin mielellään ilmaissut. Oma koiranlukutaitoni kaipaa myös harjoitusta, sillä olin aivan varma, että Justus merkkasi eleillään yhtä varastotiloissa ollutta kaappia. Kun sitten lähdin availemaan kaappeja Justuksen tutkittavaksi, olinkin tulkinnut kaapin väärin. Kun Pasi sitten sieltä oikeasta kaapista löytyi, unohti Justus ensimmäisellä kertomisella hypätä (innoissaan kun oli). Tätä en luonnollisesti hyväksynyt ja nopeasti Justus palasi uudestaan kertomaan ja hyppäsi sujuvasti. Muut ilmaisut olivat hyviä, mutta tarkentamista hajulle täytyy vielä harjoitella.

 

Kerrankin älysin itse olla passiivisempi ja antaa koiran työstää. Vain sitenhän se alkaa hiljalleen saada sitä itseluottamusta ja rohkeutta omalle nenälleen.

 

Tottista

 

Keskiviikkona oltiin taas tottiksessa ja se sujui oikein mukavasti. Justus ei piipannut ja oli huomattavasti paremmin kontaktissa edelliskertaan verrattuna. Teimme mm. pujotteluja koirakoiden välistä ja ennätyspitkän paikallaanmakuun Lucan ja Kassun välissä vain reilun metrin päässä kummastakin. Toki teimme sen muutamien välipalkkojen avulla, mutta kuitenkin. Mainasin pyörtyä onnesta.

 

Lisäksi havahduin siihen, että minun täytyy palata luoksetulon harjoitteluun takaisin. Olen etsinnässä hyväksynyt "täällä" sanalla kutsuessani lähelle tulon, mutta niissä tilanteissa koiralla ei ole tarvetta tulla kokonaan luokse, jolloin Justus on alkanut tosiaan tulla vain lähelle. Ja se on etsiessä ihan ok, mutta tottiksessa Justus teki saman ja alkoi hidastaa ja laamailla kaksi metriä ennen minua.  Nyt alkaa sitten luoksetulon harjoittelu eri sanalla. Ja se tarkoittaa sitten todellakin sitä luokse ja vielä sivulle tuloa. Aloitan siis taas harjoittelut naksuttamalla ensin lyhyellä matkalla, jotta virheiden määrä minimoidaan. Nauroinkin kouluttajalle, että tässä tapauksessa olen todellakin saanut juuri sitä, mitä olen vahvistanut.

 

Nyt on kovassa treenissä yös "pam" -liike, jossa koira lysähtää maahan "kuolleena" makaamaan, kun sitä on "ammuttu" sormella. Täytyyhän sitä nyt jotain hauskojakin temppuja koiralle opettaa vapaapäivien ratoksi. Tätä alan kohta yleistää myös kotiovien ulkopuolelle. Ja tämän tempun opettamista toivoi nimenomaan Pasi, koska hänestä se olisi hauska temppu näyttää kavereille. Minä teen siis likaisen työn ja Pasi kuorii kermavaahdot päältä. Vaan kaikenlainen kouluttaminen on niin kivaa, että silkasta ilostahan tätäkin temppua opetellaan, puolin ja toisin.

"Jeah Beibe", sanoo Justus ja puraisee broilerin siipeä.